"Muistan hyvin sen hämmentävän tuskan kuolemani jälkeen."

Roolipelaaminen on lyhyesti sanottuna oman hahmonsa elämästä kertomista 5-40 lauseen mittaisilla rooleilla. Rooleissa voidaan kirjoittaa hahmon kokemaa sinun eläytyessä siihen. Tämä rooli kirjoitetaan jatkoksi peliaiheeseen, jossa pelaajat yhdessä kirjoittavat eräänlaista tarinaa. Pelit yhdessä kietoutuvat yhteen monin tavoin, kuten itsekin olet miljoonien erilaisten tapahtumien tiivistymä. Jokainen uusi kohtaaminen ihmisten kanssa muuttaa sinua vaikka sitten aivan huomaamattasi.
Ilvesklaanissa hahmoilla on miljoonia eri mahdollisuuksia elämälleen, sillä inhimillistetyillä ilveksillä voi olla erilaisia mielenkiinnonkohteita. Saaren ilveksillä on mahdollisuus oppia lukemaan, kirjoittamaan, valmistamaan ruokaa, juomaa, laukkuja tai yksinkertaisia vaatteita kaiken muun lisäksi. On sinun päätettävissäsi mihin hahmoasi viet. Kaikkien ei tarvitse aina mennä saman virran mukana. Vastakkainasettelut luovat peleihin mielenkiintoa.

Roolipelaaminen on kannattavaa ja ehkä jopa suositeltavaakin sen rentouttavan ja kehittävän vaikutuksensa ansiosta. Roolipelatessasi opit ilmaisemaan hahmoasi ja nämä opit pätevät myös itsesi ilmaisemisessa. Sosiaaliset taidot kehittyvät samalla, kun keskustellaan ja pelataan muiden pelaajien kanssa. Koulunumeroilla on tapana ollut parantua kirjoittamistaidon ja -tyylin kehittyessä. Roolipelaamisessa oppii myös vastuunkantamista, sillä hahmojen pitää ottaa vastaa omista teoistaan. Määrätietoisuus on hyvä ominaisuus pelaajassa, sillä jos haluaa saada oman hahmonsa suunnitelmia eteenpäin, täytyy sen eteen tehdä töitä, sillä kaikki ei tule vain sormia näpsäyttämällä.
Roolipelaamisella on sen kultaisen hyötyjen lisäksi mustanpuhuvia haittoja. Roolipelaaminen on toisaalta aikaavievä harrastus, se vie aikaa myös muulta elämältä, mikäli siihen todellakin käyttää aikaansa. Tietokoneella istuminen ei koskaan saisi olla ainoa harrastus, vaan suositeltavaa on myös liikkua istumisen vastapainoksi. Vaikka roolipelaaminen nostaakin yleensä arvosanoja, ei siitä saa tulla ensimmäistä asiaa tärkeysjärjestyksessä. Koulunumerot huonontuvat, jos myös kouluun ei panosta. Jos epäilet netti- ja roolipelaamisriippuvuutta itsessäsi, kannattaa puhua asiasta luotettavan aikuisen kanssa. Jos epäilet samaa jollakin roolipelitoverillasi, kysy asiasta häneltä suoraan. Ei kukaan pahastu huolenpidosta.
Mutta jos koet kaikista näistä haitoista ja hyödyistä, että voisit liittyä ja sinulla on intoa ja olet valmis uhraamaan osan elämästäsi netissä olevien ihmisten seuraan, olet aina tervetullut luoksemme, tiiviiseen ihmislaumaan. Ei ole väliä, vaikka olisitkin vain untuvikko tai konkari, tärkeintä on aito halu siihen, mitä haluaa tehdä. Se into antaa energiaa jatkaa asiaa, vaikka kaikki menisi hahmolla päin puuta. Elämässä on ala- ja ylämäkiä, niin on myös hahmoillakin. Kenenkään elämä ei ole yhtä surua tai iloa. Yleensä ne iloiset hetken tuovat hyvää tuulta huonojen aikojen keskellä. Mutta se yllätyksellisyys on kuitenkin pelin suola, koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu eikä koskaan tiedä onko hahmosi enää entisensä seuraavan pelin jälkeen. Hahmosi kehittyy persoonana, se luo suhteita ja saa ystäviä sekä vihamiehiä ja tekee joskus myös pakosti pariaatteitaan vastaan, mikäli se on hahmosta tärkeää.

Roolin muodostaminen
Tämä tapa ei ole se ainoa oikea, vaan yksi esimerkkitapa. Jokaisella on oma tyylinsä kirjoittaa roolinsa, joku tykkää tarinantapaisesta, joku taas tähtimerkkitavalla. Tärkeintä on se, että kuka tahansa voi erottaa eri tarkoitukset toisistaan, esimerkiksi ajatuksen lahjakyvyn käyttämisen normaalista puheesta jne.

Aina roolin alkuun merkitään pelattavan hahmon nimi selkeästi erillaan, esimerkiksi lihavoituna. Lihavoinnin saa aikaan koodeilla [b]tekstiä[/b].
Tekeminen kirjoitetaan kokonaisin lausein kirjakielellä menneissä aikamuodoissa (imperfekti tai pluskvamperfekti) ja kolmannessa persoonassa (hän tai se).
Puheen voimme merkitä kursivoituna, joka saadaan aikaan koodilla [i]puhetta[/i].
Ajattelun ja pohdinnan voimme merkitä vaikka tekemisten sekaan.
Ajatuksen lahjakykyä käytetään aivan kuten puhetta, mutta risuaitamerkkien (#) väliin. Jos käytetään ajatuksen lahjakykyä, täytyy tämän vastaanottajan pelaajalle ilmoittaa tästä jollakin tavalla, niin että hän sen huomaa.

Käyttäkäämme kappalejakoa selkeyttämään roolia ja tehdäksemme siitä helppolukuisempaa.

Vapaa peli on peli, johon saa viedä vapaasti seuraa ilman, että tarvitsee kysyä erityistä lupaa.
Jos peli ei ole vapaa, se on kahden tai useamman ennestään sovittujen pelaajien välisiä pelejä. Näihin saa liittyä kysymällä jokaiselta lupa jollakin tavalla.

Roolissa voi kirjoittaa kaikkea mahdollista siitä, miltä hahmo näyttää, millainen sää ja ympäristö on, mitä hahmo miettii, suunnittelee, näkee, kuulee, haistaa, maistaa sekä tuntee, millaiset sen eleet ovat, miten se reagoi vastahahmoon ja millaisena tämä pitää sitä.
Hahmon elämää voi saada eteenpäin laittamalla hahmoa rohkeasti kyselemään muilta asioita, toimimaan ja edistämään juonta. Aina on jotain tekemistä toimeliaalle hahmolle. Tärkeintä on muistaa, etteivät epäaktiiviset, kerran kuussa liikutetut pönötyshahmot vie peliä ja juonta eteenpäin, vaan tappavat helposti jopa aktiivisenkin pelin. Jos sinulla on pönötyshahmo, laita sitä rohkeasti peliin. Uusi tulokas voi helposti saada hahmoaan peliin vaikka heti, jos vain laittaa hahmoaan rohkeasti toimimaan. Jokainen juonelle tärkeä hahmo on noussut tyhjästä, mutta ne ovat päässeet juonen vetureiksi suhteilla, toiminnalla ja toteutuneilla suunnitelmilla. Yksi hahmo vaikuttaa aina muihin, tärkeämpi hahmo aina enemmän.
Mielenkiintoinen peliseura on sellaista, jossa ei tule tylsää ja peli kulkee jouhevasti. Kuuntele omaa itseäsi ja mieti, mitä haluaisit peliltä. Kaikkien pelissä olevien hahmojen täytyy viedä juttua eteenpäin, on äärimmäisen tylsää ja mielenkiinnon tappavaa viedä koko tilannetta eteenpäin ihan yksin ja tarjota vielä sille toiselle kamalasti juttuja, joista toinen olisi jo voinut tarttua ja viedä eteenpäin. Vielä turhauttavampaa on, jos vastapelaaja, se, joka ei peliä vie eteenpäin, valittaa miten tylsää on.
Kannattaa huomioida pelitilanne aina roolissa. Jos tilanne on pönöttävä, pelkkä keskustelujuttu, sitä voi muuttaa mielenkiintoisemmaksi kuvailemalla ympäristöä ja viemällä juttua enemmän puheen avulla. Enemmän toiminnallisimmissa jutuissa, kuten metsästyksessä, voidaan painopistettä viedä enemmän toiminnan kertomiseen. Ihan puhtaasti toimitapeleissä, kuten tappeluissa kuvailu voi tehdä roolista sekavan ja vievän huomion niiltä tärkeämmiltä jutuilta, kuten hyökkäyksiltä.

Säännöt
Roolipelaamisessa on tärkeää noudattaa yhteisiä sääntöjä, kuten aina muuallakin, joten ne on hyvä tietää jo liittymisen ohella. Näitä sääntöjä noudattamalla voit parantaa itseäsi roolipelaajana.

Autohittaus taisteluissa, muchaus ja metapelaaminen on äärimmäisen kiellettyä.
Pelien suunnittelu ja pelaaminen muualla kuin oikealla alueella on kiellettyä.
Pikakelaus on käytössä pelien helpottamiseksi.
Säätä ei saa hallita täysin mielensä mukaan, ei siis salamoita lumimyrskyssä!

Autohittaus on vastahahmon luvatonta pelaamista.
Taisteluissa hahmot aina yrittävät tehdä jotakin. Vastahahmon pelaaja saa päättää onnistuvat jutut. Tärkeää on antaa erilaisia vaihtoehtoja, mitä tapahtuu, jos hahmo onnistuu tai ei onnistu. Reilu peli on itsessään hyvin antoisaa, mutta epäreilu karkottaa vastapelaajaehdokkaita tehokkaasti kuin savu hyttysiä.
Pikakelauksessa yleensä oletetaan toisen hahmon tulevan perässä, ellei sitten toinen oli pakotettuna tulemaan mukana.
Mikäli hahmo tekee pienen hellivän eleen, kuten nuolaisee kuonoa tai tekee muuta, mistä ei suurta vahinkoa tule, autohitti on sallittua. Sinun ei tarvitse laittaa hahmoasi yrittämään, mutta voit antaa vaihtoehtoja, jos haluat.

Muchaus on hahmon voittamattomana tai jopa kuolemattomana pitämistä.
Tätä ilmenee mm. tappeluissa, jolloin hahmo ei saa naarmuakaan, onnistuu aina väistämään toisen iskut ja saa tehtyä hyökkäysiskunsa täydellisesti. Tällöin yleensä vastapelaajan hahmo kuolee hyvin epäreilussa pelissä. Jokaisella hahmolla on vahvuuksia ja heikkouksia, jotka pitää huomioida peleissä. Sama juttu saalistaessa; ilvekset eivät ole mitään jumalia, jotka saavat aina joka kerta tapettua kaksi kertaa isomman saaliin, kuten karhun tai hirven ihan yksinään loukkaantuneena. Tälläiset tilanteet ovat oikeasti surkuhupaisia, vaikka muchaava pelaaja toista luuleekin. Muchausta estetään terveen järjen käytöllä. Mieti, pystyisitkö viskaamaan painavampaa ihmistä hiuksista kymmenen metrin päähän? No, ei sitten ilveksetkään pysty samaan toisten hännästä heittämällä.

Metapelaus tarkoittaa hahmon ylivertaista tietäväisyyttä.
Hahmo tällöin tietää tismalleen samat asiat kuin pelaajansakin. Hahmot eivät osaa lukea ajatuksia eikä aavistaa toisen aikeita, sillä se olisi sitä muchausta ja myös metapelaamista. Hahmo saa tietoonsa asioita kyselemällä peleissä. Pelien ulkopuolella ei yleensä anneta hahmoille tietoon mitään, sillä NPC-hahmoja ei yleensä käytetä. Yksinpelit muodostavat poikkeuden, sillä niihin voi laittaa omat hahmonsa keskustelemaan niiden luonteisenmukaisesti.

Esimerkkirooli
Rienna
Tummanruskea ilvesneito kuljeskeli tyytyväisenä ja ylpeänä tiluksillaan tutkiskellen siniharmaalla katseellaan ympäristöön valppaammin kuin kotka valvoi metsää saaliin varalta. Rienna oli hyvin tyytyväinen itseensä, sillä useimmilla ilveksillä ei ollut omaa varsinaista reviiriään. Reviirien valtaamista ei enää osattu välttämättä tehdä oikein, mutta siniharmaasilmäinen osasi. Tietenkin osasi, olihan hän Ruska Valloittajan tytär ja mahtava itsekin. Oikeasti harva tunsi ketään Ruska Valloittajaa, mutta Rienna luuli hänen olevan hyvinkin merkittävä ilves historialle.
Olisipa täällä jotakin tekemistä, alkaa olla tylsää, Rienna mietti itsekseen ja suunnitteli mahdollisia suunnitelmia klaanien varalle. Havumetsän kuuset ojentelivat oksiaan kuin olisivat halunneet vapaiksi maan vallasta, siinä onnistumatta. Rienna katsoi niitä tyytyväisenä ja virnisti.
"Siinäpäs olette nyt, senkin vätykset", hän naurahti ilkikurisesti ja loikki tiehensä, juomaan Lähteelle. Lähde oli aina hyvä vaihtoehto juomiselle, koska vesi oli aina puhdasta ja viileää.
Pikakelaten Rienna saapui päämääräänsä ja kumartui juomaan viileää vettä. Samassa yritti tönäistä häntä veteen, jonne tummanruskea neiti tipahti kiljaisten.
"Hullu!" neiti huusi kaatajalleen syyttävästi, mutta sai lopulta suun täyteen vettä. #Leinikki, tule apuun! Minut tiputettiin Lähteellä veteen!# Rienna sai huudettua mielensä sisällä hyvälle ystävälleen Leinikille avunpyynnön ajatuksen lahjakykyä käyttäen. Lahjakyvyn Rienna oli saanut aikanaan isältään Ruska Valloittajaltaan ja oli käyttänyt sitä hyvin.
Vesi, jossa Rienna yritti uida rantaan, oli kylmää ja tuntui kurottavan sormiaan ja kynsiään tummanruskean turkin sekaan. Vahvoin potkuin Rienna lähestyi rantaa, mutta väsyneenä oli vaikea tehdä mitään. Samassa jokin nappasi häntä niskasta kuin pennusta ja voimattomana Rienna yritti potkitella vapaaksi otteesta tietämättä kuka hänet pelastaisi.